Kategoria: Elämäntaito

Paluu pulpettiin – onnistuuko aikuiselta opiskelu?

Koulutuksesta on tullut pysyvä osa työuraa ja sen kehittämistä. Järjestelmät uudistuvat ja uutta informaatiota pitäisi sisäistää jatkuvasti. Lapset voivat oppia uuden kielen vaikka hiekkalaatikolla, mutta millainen oppija aikuinen on?

Aikuisopiskeluun liitetään usein vahvoja asenteita. Ajatellaan, ettei vanhemmalla iällä voi enää oppia uutta – aivojen kovalevy on liian täynnä ja opiskelusta on kulunut liian kauan aikaa.

Vaikka opiskelu usein liitetään nuoruuteen, eivät aivot lopeta uusien asioiden omaksumista missään elämänvaiheessa. Aikuinen on monella tapaa erilainen oppija kuin lapsi, mutta yläikärajaa oppimisella ei ole.

Aikuisopiskelu on Suomessa myös yleistä. Vuonna 2012 aikuisia varten järjestettyyn koulutukseen osallistui tilastokeskuksen mukaan 1,7 miljoonaa henkilöä, eli joka toinen 18­­–64-vuotias.

Pyysimme psykologia ja aikuisopetuksen lehtoria avaamaan aikuisopiskelun saloja ja oikaisemaan vääriä käsityksiä.

 

Oppiminen pistää aivot koetukselle

Oppiminen on monimutkainen tapahtumasarja ja vaatii aivoilta keskittymistä. Työmuistin ja pitkäkestoisen muistin täytyy työskennellä saumattomasti yhteen, kun uutta informaatiota käsitellään ja olemassa olevia tietoja kaivetaan apuun. Ihminen ei kuitenkaan opi kaikista kokemuksistaan.

”Jotta kokemus muuttuisi oppimiseksi, tarvitaan kokemuksen prosessointia ja reflektointia”, psykologi Sofia Nikunen selittää.

Oppiminen tuntuu käyvän lapsilta usein vaivattomammin, mutta aikuisten ja lasten muistissa ei ole merkittäviä eroja.
”Tiedonkäsittely ja mieleenpainuminen hidastuvat iän myötä, ja samalla väsymyksen ja stressin vaikutus korostuu”, Nikunen kertoo.

Muutoksia aivotoiminnassa on havaittavissa jo 40 ikävuoden jälkeen. Oppimiskyky ei kuitenkaan välttämättä heikkene, sillä vanhempi oppija kompensoi aivojen hidastumista hyödyntämällä elämänkokemuksiaan ja osaamistaan.

 

Ikä vaikuttaa oppimiseen, mutta miten?

Jos aikuisten aivoja verrattaisiin tietokoneen kovalevyyn olisi eri aihealueille olemassa kansioita, joihin uutta informaatiota voidaan lisätä. Kansioon jo kertyneet tiedot – muistot ja kokemukset – auttavat uuden tiedon omaksumista. Nuorille tieto on usein täysin uutta ja siihen liittyviä kokemuksia on huomattavasti vähemmän.

Aikuisella oppijalla on käytössään paitsi paljon tietoa, myös iän mukana kertynyttä pitkäjänteisyyttä. Elämänkokemuksesta on usein merkittävää hyötyä oppimisessa ja vuosien varrella aikuisilla kehittyvät varsinkin tietojenkäsittelytaidot. Hätäily jää nuoruuteen.

”Usein opiskelijoilta kuulee harmittelua siitä, kun silloin nuorena en tajunnut. Nuorena ei pystytä välttämättä ymmärtämään koulutuksen tarkoitusta. Kysellään vaan, että mihin tätä kaikkea muka tarvitaan”, aikuiskoulutuksen lehtori Pirkko Kuhmonen Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta kertoo.

Vanhemmalla iällä kouluun palaavilla on suuri hyöty siitä, että he tietävät mihin uusia oppeja voi työelämässä hyödyntää.

Kuhmonen nostaa esiin kuitenkin yhden asian, jonka opettelu on aikuisena haastavaa – itse oppimisen.
”Jos kokemus oppimisesta puuttuu ja opiskelutekniikat ovat täysin vieraita, on ne aikuisena vaikeaa oppia.”
Hän törmää tilanteeseen esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa. Osalla ei ole ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin, ja joskus jopa luku- ja kirjoitustaidot puuttuvat.

Muistiinpanojen tekeminen ja tehokkaat lukutekniikat ovat oppimiselle tärkeitä. Ihminen oppii paljon myös, kun hän keskustelee muiden kanssa.

Usein oppimistavat ja muististrategioiden käyttö kuten assosiaatiot, mieleenpainaminen ja mielikuvat tulevat tutuiksi jo lapsena. Vanhempana ne auttavat meitä sekä muistamaan että etsimään tietoa muististamme.

 

Lahjakkuus vai motivaatio?

Käsitys siitä että ”meidän suvussa ei ole matikkapäätä” on iskostunut monien mieleen. Kuhmonen kuitenkin huomauttaa, ettei kieli- ja matikkapäiden olemassaolosta ole tieteellistä näyttöä, vaikka niistä keskustellaankin paljon. ”On epäselvää onko tällaisia lahjakkuuksia olemassa ja miten paljon ne johtuvat ympäristöstä tai esimerkiksi vanhempien asenteesta”, hän kertoo.

Vahvat käsitykset itsestä oppijana voivat muodostua myös esteeksi oppimiselle. Toisena samankaltaisena myyttinä Kuhmonen nostaa esiin oppimistyylit, kuten kuulo- tai näköaistin kautta oppimisen.
”Kaikki ovat varmaan tehneet netissä näitä aistikanavatestejä ja moni on luonut itselle käsityksen siitä, minkä aistin kautta oppii parhaiten.”

Kuhmosen mukaan tällaiset oppimistyylit ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Nikunen ei myöskään pidä oppimistyylejä merkityksellisinä oppimistulosten kannalta.
”Kaikki oppijat hyötyvät siitä, että oppimisessa käytetään eri kanavia, kuten äänivihjeitä tai mielikuvia. Kyse on korkeintaan oppimismieltymyksistä, joiden vaikutus oppimiseen välittyy motivaation kautta.”, hän selventää.

Käsitykset omista oppimislahjoista ja -heikkouksista vahvistuvat usein vuosien varrella. Kuhmonen painottaakin, että on tärkeää tunnistaa millaiset käsitykset ja kokemukset vaikuttavat omaan oppimiseen.

Kertyneet tiedot ja taidot ovat avuksi opiskelussa, mutta jos tiedot ovat vanhentuneita ne voivat myös jarruttaa oppimista. Avoimuus uudelle informaatiolle voi muodostua haasteeksi – ainakin silloin kun se on omien käsitysten vastaista.

”Ihminen on luontaisesti turvallisuudenhakuinen, jolloin muutokset koetaan vaikeina vaikka ne ehkä tunnistettaisiinkin hyödyllisiksi”, Nikunen selittää.

Kuhmonen muistuttaakin, että myös väärästä tiedosta eroon pääseminen vaatii oppimista – poisoppimista. Käytännössä poisoppiminen vaatii paljon aktiivista työskentelyä ja asioiden syiden ja seurausten ymmärtämistä.

 

Oppiminen ei tapahdu koulussa

Vaikka koulu ja oppiminen liitetään tiukasti toisiinsa, ei koulu takaa oppimista, eikä oppiminen tapahdu vain koulussa.

”Meillä on jäsennelty käsitys oppimisesta. Ajatellaan, että tässä on oppiminen, jonka kautta syntyy sitä ja tätä”, Kuhmonen kuvailee. Hän huomauttaa, että kun nämä rajat kaadetaan monet näkevät oppimisen positiivisemmassa valossa. Oppiminen on paljon muutakin kuin faktojen pänttäämistä. Se kehittää ihmissuhteita ja tuo elämään uusia kokemuksia.
”Opiskelu ei ole vain asioita, vaan asiointia”, Kuhmonen tiivistää.

Oppiminen rikastuttaa arkea monella tapaa. Nikunen muistuttaa, että uuden oppimisessa piilee myös onnellisuuden siemen, sillä kyvykkyys on yksi ihmisten perustarpeista.

On myös hyvä pitää mielessä, että tärkeä osa oppimista on opituista taidoista nauttiminen.

Teksti: Pirita Litmanen

Kuvituskuva: Kaarina Laanti

Voiko lomalla oikeasti lomailla?

Ajatus kesälomasta saa hymyn huulille. Kesä on ovella ja pian koittaa useilla myös loman aika. Kesälomaan yhdistyy paljon odotuksia ja osa saattaa kokea jopa stressiä loman suunnittelusta. Kysymyksiä on monenlaisia. Milloin voi pitää lomaa? Kenen kanssa loman viettää? Millaisia suunnitelmia tekee? Milloin on parhaat lomasäät? Onko töistä oikeasti mahdollisuus irrottautua lomalla?

Työpaikoilla säästetään lomaresursseista

Viime vuosien trendi on ollut, että yritykset odottavat työntekijän hoitavan työasioita lomallaankin. Heinäkuu on yleisin lomakuukausi Suomessa, mutta monissa kansainvälisissä yrityksissä tehdään töitä myös heinäkuussa. Tämä voi aiheuttaa painetta. Lain mukaan lomalla ei kuitenkaan tarvitse tehdä töitä. Jos lomalla joutuu esimerkiksi päivystämään, pitäisi siitä maksaa erillinen korvaus. Käytännössä monilla työpaikoilla säästetään eikä oteta kesätyöntekijöitä. Kussakin työyhteisössä on oma kulttuurinsa ja omat tavat toimia myös lomien suhteen. Mikäli kesätyöntekijää ei palkata, olisi hyvä sopia etukäteen kuka sijaistaa loman aikana ja miten työt jaetaan.

Kenelle loma kuuluu lain mukaan?

Vuosilomalain mukaan työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on oikeus saada lomaa 2 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, joka sopimuksen mukaan tekee kaikkina kalenterikuukausina työtä alle 14 päivää tai alle 35 tuntia eikä siten ansaitse lainkaan vuosilomaa, on työsuhteen kestäessä oikeus halutessaan saada vapaata 2 arkipäivää kultakin kalenterikuukaudelta, jonka aikana hän on ollut työsuhteessa.

Rajojen asettaminen on sinun tehtäväsi

Näin sanoo laki, mutta miten asia käytännössä toteutuu? Onko loma työntekijän omaa aikaa, jolloin on mahdollista viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa vai vietetäänkö loma niin, että työnantaja hyötyy siitä? Rajojen asettaminen ei aina ole helppoa. Voi olla vaikeaa sanoa ei, varsinkin jos työpaikalla on ollut taloudellisia haasteita ja esimerkiksi YT:den uhka leijuu ilmassa. Toisaalta varmaa työpaikkaa ei tänä päivänä ole kenelläkään ja kannattaa muistaa, että jos sanot ”kyllä” työnantajalle, samalla sanot ”ei” omalle hyvinvoinnille ja perheellesi. Työnteko loman aikana on pois yhteiseltä perhe- tai parisuhdeajalta.

Ilman lomaa ei kukaan jaksa

Loman merkitystä terveyteen on tutkittu jonkin verran. Tutkimuksissa on todettu, että loman pitämättä jättäminen nostaa riskiä sairastua sydänoireisiin. Psyykkisen hyvinvoinnin on tutkimuksissa todettu paranevan jo lyhemmänkin loman aikana. Palautumiseen tarvittavan ajan kesto riippuu työntekijän kuormittumisen määrästä. Tutkimuksissa on todettu myös, että mitä kuormittuneempi työntekijä on, sitä pidempi irtautuminen työstä on tarpeen. Yllättävää kyllä, loman hyvinvointivaikutukset ovat lyhytkestoisia. Tästä syystä suositellaan, että lomia kannattaa pitää vuoden aikana useampia.

LUE LISÄÄ SEURAAVALTA SIVULTA!

Työpaikan erilaiset tyypit – miten ymmärtää työkaveria paremmin?

Työpaikalla ei aina ole helppoa tulla toimeen muiden kanssa. Joskus jonkun naama ärsyttää ja tekisi mieli sanoa suorat sanat. Jokaiselta työpaikalta tuntuu löytyvän se hankala tyyppi, joka tekee työskentelyn yhdessä vaikeaksi.

Miten pitäisi suhtautua hankalaan tyyppiin?

Vaikka hetkittäin olisikin mukava ajatella, että muiden pitäisi olla enemmän itseni kaltaisia on työkaverin muokkaaminen toisenlaiseksi mahdotonta. Ainoa mitä voimme tehdä, on muuttaa omaa tapaamme suhtautua asioihin. Olemme kaikki erilaisia, meillä on erilaiset toimintatavat ja olemme jokainen oman ympäristömme ja kulttuurimme muokkaama. Ymmärryksen kasvattaminen erilaisuudesta on avuksi.

Erilaisuuden hyväksyminen

Erilaisuuden hyväksyminen on helpompaa, jos koetamme asettua toisen asemaan ja käytämme empatiakykyämme. Hyvällä itsetunnolla varustetun henkilön ei tarvitse pitää toisen erilaista toimintatapaa uhkana.

Jos työkaveri on jo pidemmän aikaa käynyt hermoille, kannattaa kysyä itseltään olenko minä se, joka näyttää itsestäään huonoja puolia? Jos taas tuntuu siltä, että kollega on pidempään ollut ärsyttävä, voi olla paikallaan kysyä häneltä, miten hän voi. Uupunut ihminen ei pysty näyttämään parhaita puoliaan. Oma tai kollegan huono olo kannattaa ottaa puheeksi. Onko sinun työpaikallesi on luotu välittämisen kulttuuri?

Missä tilanteessa toisen häiritsevään käyttäytymiseen tulisi puuttua?

Lievät yksittäiset teot ja ”huonot päivät” eivät ole häirintää. Häiritsevään käyttäytymiseen tulisi puuttua silloin kun kollega järjestelmällisesti vaikeuttaa työntekoa, esimerkiksiksi uhkailee, väheksyy, toistuvasti arvostelee ja eristää työyhteisöstä.

Esimiehen vastuulla on puuttua häiritsevään käyttymymiseen. Mikäli esimies on se, joka häiritsee, kannattaa olla yhteydessä työpaikan luottamusmieheen ja viedä asia esimiehen esimiehen käsittelyyn. Yleensä kannattaa toimia heti, sillä tilanteet kärjistyvät pitkittyessään.

Onko kyseessä narsismi?

Joskus häirintää saattaa työpaikalla tehdä narisistinen persoona.Narsistin tunnistaa siitä, että hän ei kykene asettumaan toisen asemaan eikä narsisti ei kykene tuntemaan empatiaa. Narsisti ei myöskään tunne oman tunnon tuskia valehtelemisesta ja usein harrastaa asioiden vääristelyä, niin että tilanne näyttää hänelle edulliselta. Narisisti tekee mitä huvittaa ja vierittää syyt muiden niskoille.

Narsistit ovat hyvin taitavia manipuloinnissa ja osaavat esittää omille esimiehilleen aivan erilaista kuvaa itsestään. He ovat usein hyvää pataa pomojen ja esimiesten kanssa, jolloin narsistin esimiehellä ei ehkä ole aavistustakaan siitä, miten he käyttäytyvät tiimin jäseniä ja kollegoitaan kohtaan.

Narsisti työpaikalla

Narisisti voi saada työpaikalla paljon pahaa aikaiseksi. Yleensä ilmapiiri myrkyttyy ja narsistin tavoite on jakaa työntekijät kahteen eri leiriin, silloin on tehtävä valinta kuuluuko naristin leiriin vai jääkö ulkopuolelle. On hyvä tietää, että narsisti ei tule koskaan muuttamaan toimintatapojaan.

Jos sinusta tuntuu, että työpaikallasi ilmapiiriä myrkyttää narsisti, ota asiasta lisää selville. Netistä löytyy paljon tietoa. Tieto narsistin toimintatavoista ja siihen liittyvistä ilmiöistä auttaa. Asian voi ottaa asia puheeksi esimerkiksi luottamusmiehen tai työterveyshuollon kanssa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että narsistin diagnoosin voi tehdä vain alan ammattilainen.

 

Teksti: Sonja Vainio

Hyvä uni – nukutko sinä yösi hyvin?

Suomalaiset kärsivät unihäiriöistä. Tutkimusten mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kokee satunnaisesti unettomuutta ja 4-10 prosenttia kokee pitkäaikaisia oireita. Unilääkkeistä maksettiin vuonna 2010 Kela-korvausta n. 350 000 suomalaiselle. Nykyään neljännes suomalaisista nukkuu alle 6 tuntia yössä. Aikuiset kuitenkin tarvitsevat keksimäärin 7,5–9 tuntia unta vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että moni nukkuu liian vähän.

Usein unihäiriöt ja unettomuus saattavat jatkua pitkäänkin ennen kuin asialle tehdään jotain. Emme ota asiaa vakavasti ehkä siksi, että vaikutukset alkavat näkyä vasta hieman pidemmän ajan jälkeen.

Miksi unettomuus on niin monen ongelma?

Elämme tietoyhteiskunnassa, joka on auki 24 tuntia ja tietoa tulvii monelta suunnalta. Tämä ei voi olla vaikuttamatta aivoihimme ja sitä kautta nukkumiseen. Jos hereillä olo ajan elämme hektistä arkea, jossa kännykät piippaavat ja sähköposti hälyttää uusista viesteistä minuutin välein, niin ei ole ihme, että illalla on vaikea rauhoittua. Elämme ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa ja odotamme uusia ärsykkeitä, joihin pitää reagoida. Koska olemme totuttaneet aivomme päivän aikana jatkuviin keskeytyksiin, niin iltaisin tuntuu epänormaalilta, jos keskeytyksiä ei ole.

Aikanaan, kun elimme maatalousyhteiskunnassa, saneli luonto enemmän nukkumista. Tuolloin herättiin, kun aurinko nousi ja mentiin nukkumaan, kun tuli pimeää. Nyt pimeän tullen valvomme tv:n tai tietokoneen ääressä. Rytmimme on muuttunut toisenlaiseksi. Lisäksi uniajasta varastetaan aikaa television katseluun. Tutkimusten mukaan suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin 3 tuntia päivässä ja määrä kasvaa koko ajan. Jos tähän laskee lisäksi 8 tunnin työpäivän, työmatkat ja ruokailuajan, niin ei ihme, jos aikaa nukkumiselle jää vähän. Illan tullen olisi hyvä rauhoittua ja alkaa valmistautua nukkumiseen, mutta emme malta tehdä sitä, koska viihdettä on tarjolla paljon ja kiusauksia on monia.

Unettomuuden vaikutukset

Useimmat meitä tunnistavat huonosti nukutun yön jälkeen, että olemme tavallista kärttyisämpiä, pinna on lyhyempi ja asioihin keskittyminen on vaikeaa, myös onnettomuusriski kasvaa. Väsymys on lievään humalaan verrattavissa oleva tila. Keskittymiskyky herpaantuu ja reaktioaika pitenee.Pidemmällä aikavälillä unettomuus voi altistaa mielenterveysongelmille. Tutkimuksissa sydänsairaudet, diabetes, ylipaino sekä aivotoiminnan heikkeneminen on liitetty liian vähäisen uneen.

Unen väheneminen vaikuttaa myös immuunijärjestelmän heikkenemiseen ja siihen, miten keho reagoi vaurioihin ja stressiin. Stressin suhteen voikin kysyä, kumpi on ollut ensin? Oliko ensin unettomuutta ja siitä aiheutuvaa työtehon alenemista, josta aiheutuu stressiä vai oliko ensin stressiä, josta on seurannut unettomuutta.

Uusimpien tutkimusten mukaan unenpuute vaikuttaa jopa geenitasolla. Satojen geenien aktiivisuus muuttui, kun ihmisen unen määrää vähennettiin alle kuuteen tuntiin päivässä yhden viikon ajan. Uni on selvästi ratkaisevaa kehon uudelleenrakentamisen ja sen toimivuuden kannalta.

Annetaan unelle sille kuuluva arvonsa

Jos kärsit uniongelmista, pysähdy tarkastelemaan arkeasi ja millaisia rutiineja sinä toteutat. Yhteenvetona voisi todeta, että jos karsimme vuorokaudestamme aikaa vieviä viihdykkeitä ja annamme enemmän aikaa unelle, niin tilanne saadaan melko helposti korjattua. Toisinaan uniongelmat saattavat johtua elämänmuutoksesta (esimerkiksi avioero, läheisen sairastuminen.) Silloin erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen ja riittävään uneen. Jos unettomuus on jatkunut jonkin aikaa ja kotikonstit eivät tunnu auttavan, kannattaa käydä tapaamassa asiantuntijaa.

Teksti: Sonja Vainio

Ryhmädynamiikka työpaikalla

Maanantaiaamun tiimipalaveri keskiverto työpaikalla: tiimin esimies puhuu, muutama kuuntelee, osa näpertelee puhelimensa kanssa, yksi poistuu puhumaan puhelua ja kaksi tiimin jäsentä supisee keskenään. Tehokasta työskentelyäkö?

Tämä on tuttu tilanne monille. Mitä tiimipalaverissa todellisuudessa oli käynnissä? Harva työ on jatkuvasti yksin tehtävää työtä. Useimmiten työskentelemme osan ajasta toisten kanssa erilaisissa ryhmissä tai tiimeissä. Ryhmädynamiikka sanelee, miten hyvin tai huonosti ryhmä toimii.

Mikä määrittää ryhmän tai tiimin?

Kun enemmän kuin 2 ihmistä tekee yhdessä töitä, on muodostunut ryhmä. Ryhmät voivat olla isoja tai pieniä, ne voivat tavata päivittäin tai kerran kuukaudessa. Jokainen meistä on kuulunut tai kuuluu parhaillaan joihinkin ryhmiin ja jokaisella meistä on erilaisia kokemuksia ryhmätyöstä. On työpaikkoja, joissa tiimityö sujuu helposti ja ryhmä työskentelee tehokkaasti. On myös työpaikkoja, joissa tiimityö on vaikeaa, tieto ei kulje ja asioita ei saada vietyä eteenpäin. Mistä nämä erot sitten johtuvat?

Historiaa
Sosiaalipsykologi Kurt Lewin on lanseerannut termin ”ryhmädynamiikka” 1940 -luvulla. Lewin huomasi tutkimustensa pohjalta, että ihmiset ottavat tietynlaisia rooleja ja tietynlaiset käyttäytymismallit ovat vallalla ryhmässä. Ryhmädynamiikka kuvaa ryhmän eri vaiheita ja ryhmän jäsenten käyttäytymistä.
Vuonna 1965 psykologi Bruce Tuckman julkaisi tutkimuksensa pohjalta ryhmän kehitysvaiheet.

Seuraavat vaiheet ovat löydettävissä ryhmien muodostumisessa:

1. Muotoutumisvaihe
2. Kuohuntavaihe
3. Normien luominen
4. Toteuttamisvaihe
5. Ryhmän päättäminen

Kaikki vaiheet eivät aina toteudu järjestyksessä. Jokin ryhmä saattaa juuttua kuohuntavaiheeseen eikä koskaan pääse kunnolla eteenpäin normien luomiseen tai toteuttamisvaiheeseen. Yllä kuvattu tiimi oli juuttunut kuohuntavaiheeseen. Kuohuntavaihe on kuormittava kaikille sen jäsenille ja paljon työaikaa ja energiaa valuu hukkaan.

Jatkuu seuraavalla sivulla…

Intuitio – kuuletko sisäisen äänesi?

Sanakirjan mukaan intuitio tarkoittaa seuraavia: oivallus, näkemys, vaisto, ennakoiva tunnetila, välitön tajuaminen, aavistus. Myös niin sanottu

Sonja Vainio, työnohjaaja (STOry) MB-Elämäntaidonvalmentaja.
Sonja Vainio, työnohjaaja (STOry) MB-Elämäntaidonvalmentaja.

hiljainen tieto on intuitioon pohjautuvaa tietoa.

Intuitio busineksessä

Viime vuosina intuitiosta on alettu puhua enemmän. Aiheesta kiinnostuneita on enenevässä määrin myös liiketalouden alalla. Intuition käyttöä yritysten johtajien kesken on tutkittu. Weston H. Agor Texasin yliopistosta tutki 2000 johtajan intuition käyttöä ja sai selville, että organisaation korkeimman tason johtajat käyttivät useammin intuitioon pohjautuvaa päätöksentekoa kuin organisaatioiden alemmilla tasoilla olevat johtajat. Nämä intuitiota hyödyntävät johtajat kävivät läpi aiheeseen liittyvän tiedon ensin, mutta jos tieto oli puutteellista tai jatkuvasti muuttuvaa, luottivat he ensisijaisesti intuitioonsa päätöksen teossa.

Onko intuitio huuhaata?

Intuitiota on aiemmin pidetty jonkinlaisena hömppänä ja se on perinteisesti liitetty taiteilijoihin, ennustajiin ja mystikkoihin. Jostain syystä osa ihmisistä kokee intuition pelottavana asiana. Intuitiota kun ei voi ”tieteellisesti todistaa.” Onneksi yleinen asenne on muuttumassa hyväksyvämpään suuntaan.

Suomessa intuition tutkiminen on ollut melko vähäistä, mutta lisääntyy koko ajan. Asta Raami ja Samu Mielonen tutkivat intuitiota kolme vuotta kestäneessä ”Intuitio luovissa prosesseissa” -tutkimushankkeessa, joka valmistui 2012. Raami ja Mielonen ovat tehneet paljon töitä töitä sen eteen, että julkinen mielipide intuitiota kohtaan muuttuisi myönteisemmäksi. Tälläkin hetkellä Raami ja Mielonen kouluttavat aktiivisesti halukkaita intuitioon liittyvissä koulutuksissa. Intuitio on alkanut kiinnostaa muitakin tutkijoita ja lisää uutta tietoa aiheesta on saatavilla.

Kuka voi käyttää intuitiota?

Kaikilla meillä on intuitio, jota kutsutaan myös sisäiseksi ääneksi. Intuitio toimii jokaisella jo lapsesta lähtien. Valitettavasti kulttuurissamme ei opeteta kuuntelemaan intuitiota. Rationaalisuuden ajalla on korostunut tarve järkiperäistää asioita. Jos jokin asia on tieteellisesti todistettavissa, niin vasta sitten uskomme siihen. Tämä on harmillista, sillä jos teemme päätökset pelkästään tietoon pohjautuen, jää paljon tärkeää päätöksentekoon liittyvää hyödyntämättä. Toisin sanoen, teemme helpommin virhepäätöksiä, jos emme hyödynnä intuitiota.

Teksti: Sonja Vainio. Kirjoittaja on työnohjaaja (STOry) MB-Elämäntaidonvalmentaja ja on toiminut rekrytointikonsulttina 5 vuotta sekä coachannut useita työnhakijoita. Mikäli haluat päivittää ansioluetteloasi ammattilaisen kanssa tai kaipaat sparrausapua työnhakuun, ota yhteyttä: www.valmennusvainio.com

Kiinnostuitko? Lue koko juttu Liiketalous -lehdestä.