Avainsana: aikuisopiskelu

Tehokas oppiminen

Informaatioyhteiskunnassa kaikki muuttuu huimaa vauhtia ja jotta pysymme kyydissä mukana, on meidän opeteltava uusia asioita ja uusia taitoja jatkuvasti. Uuden oppimisen eteen joutuu jokainen päivittäin, oli sitten työssä, koulussa tai kotona.

Oppimisen haaste – suuri tiedon määrä

Tietoa on enemmän kuin tarpeeksi saatavilla tänä päivänä. Pelkästään sunnuntain New York Times lehdessä on yhtä paljon tietoa kuin mitä aatelismies oppi koko elämänsä aikana 1800-luvulla.
Oppimisessa ongelmana onkin tiedon liiallinen määrä ja suurimpana haasteena on, miten valtavasta tiedon määrästä löytää oleellisen tiedon. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa oppimisessa korostetaan entistä enemmän taitoja tietojen sijaan. Tiedot vanhenevat yhä nopeammin, mutta taidot säilyvät hyödyllisinä pidempään. Tärkeitä opittavia taitoja ovat mediakriittisyys-, ajanhallinta-, tiedonhankinta-, sosiaaliset- sekä väittely- ja perustelutaidot.

Oppimisen haaste – tunnistatko oman oppimistyylisi?

Tiedon suuren määrän lisäksi oppimisen haasteena on tunnistaa oma oppimistyyli. Perinteisesti meitä on opetettu opiskelemaan hyvin strukturoidussa luokkaympäristössä, jossa istutaan paikallaan, kuunnellaan, on hiljaista ja luokka on hyvin valaistu. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Olemme erilaisia ja joillekin paras oppimisympäristö on vapaamuotoinen, valaistukseltaan hämärä, taustalla soi musiikki ja tunnin aikana saa liikkua. Erilaisia oppimistyylejä on pitkään tutkinut professori Barbara Prashnig.

Oppimistyylit vaikuttavat siihen miten omaksumme tietoa
Oppimistyyli koostuu kolmesta eri osa-alueesta:
a) tavasta, jolla hankitaan ja käsitellään tietoa
b) tavasta, jolla opittavaa asiaa lähestytään tai jäsennetään omassa opiskelussa
c) tavasta, jolla opitaan helpoimmin ja mieluiten.

Oppimistyyli kehittyy koko eliniän, lapsuudesta aikuisuuteen ja se muokkautuu erilaisissa oppimistilanteissa ja –ympäristöissä. Oppimistyylejä kuvataan eri tavoilla ja käsitteillä. Jokaisella on jokin vallitseva oppimistyyli, mutta jokainen voi vaihdella tiedon prosessointitapaa riippumatta omasta vallitsevasta tyylistään.

Millainen oppija olet?

Oppimistyylit voidaan luokitella seuraavasti:
1) Auditiivinen oppija = oppii parhaiten kuuloaistin avulla
2) Visuaalinen oppija = oppii parhaiten näköaistin avulla
3) Kinesteettinen oppija = oppii liikkeen ja käytännön tekemisen kautta
4) Taktiilinen oppija = oppii käsin tekemisen ja koskettamisen kautta

LUE LISÄÄ SEURAAVALTA SIVULTA

Paluu pulpettiin – onnistuuko aikuiselta opiskelu?

Koulutuksesta on tullut pysyvä osa työuraa ja sen kehittämistä. Järjestelmät uudistuvat ja uutta informaatiota pitäisi sisäistää jatkuvasti. Lapset voivat oppia uuden kielen vaikka hiekkalaatikolla, mutta millainen oppija aikuinen on?

Aikuisopiskeluun liitetään usein vahvoja asenteita. Ajatellaan, ettei vanhemmalla iällä voi enää oppia uutta – aivojen kovalevy on liian täynnä ja opiskelusta on kulunut liian kauan aikaa.

Vaikka opiskelu usein liitetään nuoruuteen, eivät aivot lopeta uusien asioiden omaksumista missään elämänvaiheessa. Aikuinen on monella tapaa erilainen oppija kuin lapsi, mutta yläikärajaa oppimisella ei ole.

Aikuisopiskelu on Suomessa myös yleistä. Vuonna 2012 aikuisia varten järjestettyyn koulutukseen osallistui tilastokeskuksen mukaan 1,7 miljoonaa henkilöä, eli joka toinen 18­­–64-vuotias.

Pyysimme psykologia ja aikuisopetuksen lehtoria avaamaan aikuisopiskelun saloja ja oikaisemaan vääriä käsityksiä.

 

Oppiminen pistää aivot koetukselle

Oppiminen on monimutkainen tapahtumasarja ja vaatii aivoilta keskittymistä. Työmuistin ja pitkäkestoisen muistin täytyy työskennellä saumattomasti yhteen, kun uutta informaatiota käsitellään ja olemassa olevia tietoja kaivetaan apuun. Ihminen ei kuitenkaan opi kaikista kokemuksistaan.

”Jotta kokemus muuttuisi oppimiseksi, tarvitaan kokemuksen prosessointia ja reflektointia”, psykologi Sofia Nikunen selittää.

Oppiminen tuntuu käyvän lapsilta usein vaivattomammin, mutta aikuisten ja lasten muistissa ei ole merkittäviä eroja.
”Tiedonkäsittely ja mieleenpainuminen hidastuvat iän myötä, ja samalla väsymyksen ja stressin vaikutus korostuu”, Nikunen kertoo.

Muutoksia aivotoiminnassa on havaittavissa jo 40 ikävuoden jälkeen. Oppimiskyky ei kuitenkaan välttämättä heikkene, sillä vanhempi oppija kompensoi aivojen hidastumista hyödyntämällä elämänkokemuksiaan ja osaamistaan.

 

Ikä vaikuttaa oppimiseen, mutta miten?

Jos aikuisten aivoja verrattaisiin tietokoneen kovalevyyn olisi eri aihealueille olemassa kansioita, joihin uutta informaatiota voidaan lisätä. Kansioon jo kertyneet tiedot – muistot ja kokemukset – auttavat uuden tiedon omaksumista. Nuorille tieto on usein täysin uutta ja siihen liittyviä kokemuksia on huomattavasti vähemmän.

Aikuisella oppijalla on käytössään paitsi paljon tietoa, myös iän mukana kertynyttä pitkäjänteisyyttä. Elämänkokemuksesta on usein merkittävää hyötyä oppimisessa ja vuosien varrella aikuisilla kehittyvät varsinkin tietojenkäsittelytaidot. Hätäily jää nuoruuteen.

”Usein opiskelijoilta kuulee harmittelua siitä, kun silloin nuorena en tajunnut. Nuorena ei pystytä välttämättä ymmärtämään koulutuksen tarkoitusta. Kysellään vaan, että mihin tätä kaikkea muka tarvitaan”, aikuiskoulutuksen lehtori Pirkko Kuhmonen Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta kertoo.

Vanhemmalla iällä kouluun palaavilla on suuri hyöty siitä, että he tietävät mihin uusia oppeja voi työelämässä hyödyntää.

Kuhmonen nostaa esiin kuitenkin yhden asian, jonka opettelu on aikuisena haastavaa – itse oppimisen.
”Jos kokemus oppimisesta puuttuu ja opiskelutekniikat ovat täysin vieraita, on ne aikuisena vaikeaa oppia.”
Hän törmää tilanteeseen esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa. Osalla ei ole ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin, ja joskus jopa luku- ja kirjoitustaidot puuttuvat.

Muistiinpanojen tekeminen ja tehokkaat lukutekniikat ovat oppimiselle tärkeitä. Ihminen oppii paljon myös, kun hän keskustelee muiden kanssa.

Usein oppimistavat ja muististrategioiden käyttö kuten assosiaatiot, mieleenpainaminen ja mielikuvat tulevat tutuiksi jo lapsena. Vanhempana ne auttavat meitä sekä muistamaan että etsimään tietoa muististamme.

 

Lahjakkuus vai motivaatio?

Käsitys siitä että ”meidän suvussa ei ole matikkapäätä” on iskostunut monien mieleen. Kuhmonen kuitenkin huomauttaa, ettei kieli- ja matikkapäiden olemassaolosta ole tieteellistä näyttöä, vaikka niistä keskustellaankin paljon. ”On epäselvää onko tällaisia lahjakkuuksia olemassa ja miten paljon ne johtuvat ympäristöstä tai esimerkiksi vanhempien asenteesta”, hän kertoo.

Vahvat käsitykset itsestä oppijana voivat muodostua myös esteeksi oppimiselle. Toisena samankaltaisena myyttinä Kuhmonen nostaa esiin oppimistyylit, kuten kuulo- tai näköaistin kautta oppimisen.
”Kaikki ovat varmaan tehneet netissä näitä aistikanavatestejä ja moni on luonut itselle käsityksen siitä, minkä aistin kautta oppii parhaiten.”

Kuhmosen mukaan tällaiset oppimistyylit ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Nikunen ei myöskään pidä oppimistyylejä merkityksellisinä oppimistulosten kannalta.
”Kaikki oppijat hyötyvät siitä, että oppimisessa käytetään eri kanavia, kuten äänivihjeitä tai mielikuvia. Kyse on korkeintaan oppimismieltymyksistä, joiden vaikutus oppimiseen välittyy motivaation kautta.”, hän selventää.

Käsitykset omista oppimislahjoista ja -heikkouksista vahvistuvat usein vuosien varrella. Kuhmonen painottaakin, että on tärkeää tunnistaa millaiset käsitykset ja kokemukset vaikuttavat omaan oppimiseen.

Kertyneet tiedot ja taidot ovat avuksi opiskelussa, mutta jos tiedot ovat vanhentuneita ne voivat myös jarruttaa oppimista. Avoimuus uudelle informaatiolle voi muodostua haasteeksi – ainakin silloin kun se on omien käsitysten vastaista.

”Ihminen on luontaisesti turvallisuudenhakuinen, jolloin muutokset koetaan vaikeina vaikka ne ehkä tunnistettaisiinkin hyödyllisiksi”, Nikunen selittää.

Kuhmonen muistuttaakin, että myös väärästä tiedosta eroon pääseminen vaatii oppimista – poisoppimista. Käytännössä poisoppiminen vaatii paljon aktiivista työskentelyä ja asioiden syiden ja seurausten ymmärtämistä.

 

Oppiminen ei tapahdu koulussa

Vaikka koulu ja oppiminen liitetään tiukasti toisiinsa, ei koulu takaa oppimista, eikä oppiminen tapahdu vain koulussa.

”Meillä on jäsennelty käsitys oppimisesta. Ajatellaan, että tässä on oppiminen, jonka kautta syntyy sitä ja tätä”, Kuhmonen kuvailee. Hän huomauttaa, että kun nämä rajat kaadetaan monet näkevät oppimisen positiivisemmassa valossa. Oppiminen on paljon muutakin kuin faktojen pänttäämistä. Se kehittää ihmissuhteita ja tuo elämään uusia kokemuksia.
”Opiskelu ei ole vain asioita, vaan asiointia”, Kuhmonen tiivistää.

Oppiminen rikastuttaa arkea monella tapaa. Nikunen muistuttaa, että uuden oppimisessa piilee myös onnellisuuden siemen, sillä kyvykkyys on yksi ihmisten perustarpeista.

On myös hyvä pitää mielessä, että tärkeä osa oppimista on opituista taidoista nauttiminen.

Teksti: Pirita Litmanen

Kuvituskuva: Kaarina Laanti